Valon ja lämmön lisäksi aurinko on UV-säteilyn, eli ultraviolettisäteilyn, lähde. Kesällä ja kesälomalla iho voi herkästi palaa, etenkin aurinkoa ottaessa. Ihon palamisen aiheuttaa UV-B-säteily, ja mitä pienempi säteilyn aallonpituus on, sitä suuremmat säteilyn aiheuttamat riskit ovat.

Vuodesta 1992 alkaen WHO (Maailman terveysjärjestö) on luokitellut auringonvalon ja UV-säteilyn syöpää aiheuttaviksi tekijöiksi. UV-säteily jaetaan aallonpituuden perusteella kolmeen ryhmään; UV-A, UV-B ja UV-C. Lyhyempi aallonpituus yleensä tarkoittaa suurienergisempää säteilyä.

Eri UV-säteilyalueet

UV-A: Suurin osa auringon säteilystä on UV-A-säteilyä. UV-A-säteilyllä on suurin aallonpituus, ja se on yleensä myös pienienergisin eri UV-säteilyistä. UV-A aiheuttaa ihon pigmentin tummumisen, sekä johtaa ihon aikaisempaan vanhenemiseen. UV-A voi myös hajottaa ihon D-vitamiinia.

UV-B: UV-B-säteilyn aallonpituus on kahden muun UV-säteilyalueen välillä. Suurin osa haitallisesta UV-B-säteilystä imeytyy ilmakehän otsonikerrokseen, rajoittaen siten maan pinnalle saapuvaa UV-B-säteilyä. UV-B aiheuttaa ihon palamisen auringonotossa, ja voi jopa aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista ja ihosyöpää. UV-B-säteilyllä on kuitenkin myös hyvät puolensa: se edistää D-vitamiinin muodostumista iholla, paksuntaa ihoa lisäämällä ihon pintasolukkoa ja lisää pigmenttien määrä ihossa.

UV-C: UV-säteily, jolla on pienin aallonpituus, ja mikä aiheuttaa eniten vahinkoa. UV-C-säteily kuitenkin imeytyy ilmakehän otsonikerrokseen, eikä siten pääsee maan pinnalle asti.

Suojautuminen UV-säteilyltä

Itsensä ja lapsen suojaaminen haitalliselta UV-säteilyltä on tärkeää, ja etenkin rannalla säteilyn vaikutukset lisääntyvät säteilyn heijastuessa hiekasta ja veden pinnalta. Talvisin säteily heijastuu lumesta. Vuorokauden aikoina, jolloin auringon paiste on voimakkaimmillaan, on hyvä suojata ihoaan UV-säteilyltä myös rantojen ulkopuolella. Sivustoltamme löydät suuren valikoiman aurinkosuojavaatteita, aurinkohattuja ja aurinkolaseja.